tiistai 20. syyskuuta 2016

Aloitan tästä viitteestä Oppimisen vallankumoukseen, joka kahdesti suomennettu merkkiteos

Oppimisen vallankumous
 
Gordon Drydenin ja Jeannette Vosin teos Oppimisen vallankumous (502 s) on alaotsikon mukaisesti myös ohjelma elinikäistä oppimista varten. Kirjoittajien mielestä tekniikan, informaation alalla ja kyvyssämme tuottaa tavaroita ja palveluja on tapahtunut vallankumous, jonka rinnalle tarvitaan vastaavasti oppimisen  vallankumous. He esittelevät kirjassaan uusia oppimis- ja opetustekniikoita ja menetelmiä, joiden avulla ihminen oppii nopeammin ja tehokkaammin.
Dryden ja Vos ovat laatineet kirjanjärkäleensäkin siten, että lukijan työ olisi mahdollisimman vaivatonta ja ydinasiat tulisivat selkeästi esille. Jokaisen luvun alussa, aukeaman  vasemmalla puolella, on joko tiivistetty luvun tärkein asia, esitetty se muistilistalla tai lyhyesti sitaatilla – usein asiakarttana, jossa on havainnollistavia kuviakin. Lukijaa kannustetaan laatimaan omia asiakarttoja jokaisesta luvusta. Itse tekstissäkin olennaiset asiat parhaista ideoista ja menetelmistä on tiivistetty helppolukuiseen muotoon. 
Kirjan pääteemoja on, että nykyajan tietoyhteiskunta aiheuttaa yhtä suuren muutoksen kuin kirjoitustaidon, kirjapainotaidon ja höyryvoiman keksiminen teki aikoinaan ja nyt elämme ylenpalttisten mahdollisuuksien aikaa. Suurin osa ihmiskunnan ongelmista on jo ratkaistu jossakin päin maapalloa, ja yhteiskunta joka ottaa käyttöönsä parhaat näistä ratkaisuista nousee johtavaksi maapallolla. Se joka oppii asiat nopeasti ja tehokkaasti ja soveltaa niitä luovasti pysyy aallon harjalla nykyvauhdissakin. Näistä oppimiseen ja tiedon käsittelyyn liittyvistä uusista mahdollisuuksista tekijät käyttävät nimeä ”pehmeä vallankumous”.
Kirjan kirjoittajat siteeraavat Yhdysvaltain työministerin Robert B. Reichin näkemystä siitä, että tässä uudessa maailmassa ei ole kansallisia talousjärjestelmiä, tuotteita, teknologioita, yrityksiä ja toimialoja. Kansallisia yhteiskuntia kylläkin on ja näiden päätehtävänä on kehittää kansalaisissaan niitä kykyjä ja taitoja, joita he tarvitsevat menestyäkseen maailmanlaajuisessa talousjärjestelmissä. Kirjoittajat viittaavat myös siihen, että tulevaisuudessa ehkä vain neljänneksellä ihmisistä on kokopäivätyö, projektityöstä tulee olennainen osa työkulttuuria, kaikki muuttuu ja muutoksenhallinnassa uuden oppimisen kyky on kaikista tärkein ominaisuus. Kirja tarjoaa avaimet siihen.
Drydenin ja Vosin mukaan kaikkien ja kaikenikäisten on mahdollista oppia melkein mitä tahansa – usein 5 – 20 kertaa nopeammin ja 10 – 100 kertaa tehokkaammin käytettäessä yksinkertaisia, hauskoja ja terveeseen järkeen perustuvia oppimismenetelmiä, jotka vetoavat kaikkiin älykkyyden lajeihin. Termi tulee Harvardin yliopiston professorilta Howard Gardnerilta. Hän jakaa älykkyyden kielelliseksi (suullinen ja kirjallinen viestintä), loogiseksi (matemaattinen), musiikilliseksi, avaruudelliseksi (spatiaalinen tai visuaalinen), kinesteettiseksi (fyysinen, liikunnallinen), interpersoonalliseksi (kyky tulla toimeen toisten kanssa) ja intrapersoonalliseksi (introspektiivisuus, itsensä ymmärtäminen).
Kirjoittajat puhuvat innostuneeseen sävyyn asiakarttojen tekemisestä (Tony Puzanin mindmapping), nopeutetusta oppimisesta (Colin Rosen Accelerated learning -menetelmä) ja aivotutkimuksesta, suggestopediasta (Georgi Lozanov) , NLP:sta (Bandler ja Grinder), yksilöllisen oppimistyylin käyttöön ottamisesta (Rita ja Kenneth Dunn) , lateraalisesta ajattelusta (Edward de Bono), eheyttävästä nopeutetusta oppimisesta, Demingin koulutukseen sovelletusta laatuajattelusta, SuperCamp –ohjelmasta ja päättävät esittelynsä oppivaan organisaatioon. He antavat myös konkreettisia esimerkkejä siitä, miten yllä olevia asioita on sovellettu käytännössä ja miten niitä itse kukin voisi käyttää maksimoidessaan oppimistaan. Näillä opeilla pystytään lukemaan vaikka 4 kirjaa päivässä ja muistamaan niistä pääkohdat. 
Dryden ja Vos ovat pyrkineet antamaan kattavan kuvan menetelmistä, joilla kaikki voivat kehittyä omaksumaan valtavan määrän tietoa ja jäsentelemään sitä tehokkaasti. Lisäksi kirjoittajat tarjoavat runsaasti viitekirjallisuutta, joiden avulla tutustua asioihin yksityiskohtaisesti. Teos esittelee lukijalle selkeästi useimmat tärkeät tehokkaaseen oppimisen ja opettamiseen liittyvät asiat ja viitoittaa tien itsensä kehittämiselle.

Pekka Kaartinen